第1話 Se olisi sääli

Keski-Suomessa 20. heinäkuuta 2021

Olimme (minä ja avopuolisoni ”Mörkö”) pohtineet jo pitkään lapsen hankkimista. Asia tuli puheeksi aina muutaman kerran vuodessa, yleensä lauantaisaunassa. Kumpikin meistä oli hyvin neutraalilla maaperällä: ei ehdottomasti haluta lapsia, mutta ehdottomasti ei myöskään…. ei haluta.

Tuttavani oli ollut kauan samassa tilanteessa. Kun hän viimein kertoi päätöksestään olla hankkimatta lapsia, olin yllättynyt omasta reaktiostani. Vaikkei asia millään tasolla minulle kuulunut, olin pettynyt (mitä en tietenkään hänelle kertonut).

Ehkä peilasin päätöstä itseeni ja Mörköön. Jos mekin lopulta päättäisimme jatkaa matkaa kahdestaan, se olisi sääli. Olisi sääli, jos maailmassa ei olisi meistä tehtyä sekoitusta. Sääli, jos emme pääsisi kokemaan vanhemmuutta yhdessä – kasvamaan uudella tavalla ihmisinä yhdessä. Jos elämä loppuisi meihin. Minusta se olisi iso sääli.

Heinäkuussa kotimaanmatkailimme kahdestaan Keski-Suomessa. Yhtenä iltana minun oli pakko päästää nämä ajatukseni irti. Tiesin sanojeni painon, sillä aivan viime kädessä päätös olisi minun.

”Sitten me hankitaan lapsia”, Mörkö tuumasi ilman sen kummempaa draamaa.