第9話 PMS vai raskausoireita?

Helsingissä 19. kesäkuuta 2022

PMS vai alkuraskauden oireita? Kas siinä muuten kysymys, joka tätä tyttöä vaivasi kesäkuisessa Helsingissä.

Ovulaation arvioimiseen käytin Flo-nimistä äppiä. (Mietin myös ovulaatiotestin ostamista, mutta Mörkö toppuutteli: josko koitetaan ensin ilman. Totta, minä vedän aina ja kaikessa yli.) Hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen minulla ehti olla kaksi kiertoa, jotka molemmat säännöllisiä. Näiden kiertojen perusteella Flo arvioi ovulaatiopäiväkseni kesäkuun neljännen.

Arvioitu HbA1c-arvoni oli muuten tässä vaiheessa 44 mmol/mol (6,2 %)* eli diabetekseni hoitotasapainon suhteenkin me oltiin ready to go!

Flon määrittämänä ”ovulaatiopäivänä” minulla alkoi PMS-oireet (kuukautisia edeltävä oireet) kuin tyhjästä. Tästä tiesin satavarmasti, että ovulaatio oli jo tullut ja mennyt. En kuitenkaan uskonut, että pienellä heitolla olisi onnistumista ajatellen väliä: raskauttavat rakkauspuuhat oli aloitettu hyvissä ajoin.

Mutta oliko tämä turvotus ja rintojen arkuus PMS:ä vai jotain muuta?

Aloin pakkomielteisesti seurata ja kirjata ylös mahdollisen raskauden ensimerkkejä. Youtubesta katsoin kaiken aiheeseen liittyen. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että tämän ajan ja energian olisi voinut käyttää paremmin – jokaisen alkuraskaus on erilainen ja alkuraskauden oireet yksilöllisiä.

Mutta sanonpa vain, että oli muuten pitkät kaksi viikkoa! Näin paljon olen toivonut ajan kuluvan viimeksi silloin, kun odotin kotiinpääsyä Japanista toisen vaihtovuoteni lopulla.

Ihan viihteen vuoksi alla Exceliin kirjaamani mahdolliset alkuraskauden oireet.

Raskausoireita vai mielikuvituksen tuotetta?

Paha olo oli parina päivänä läsnä. Olo kuitenkin tuli ja meni niin nopeasti, että oletin sen olevan vain mielikuvituksen tuotetta.  Silti normista poikkeava olotila, joten Exceliin meni. Toinen outous oli himoni pikkelöityjä kasviksia kohtaan. Myrttisen valikoidut maustekurkut, NAM. Korealainen kurkkusalaatti (Oi Muchim) GIVE IT TO ME. Suolaista, tulista, rapeaa. Oi, mutuschin!

Selkeitä uutuuksia

Nälkä. Siis mulla oli nälkä ihan oudoissa paikoissa. Olen aina kamppaillut ihmistenaikaan syödyn aamupalan kanssa; lounasaikaan asti pärjää vallan hyvin kahvia ryystämällä. Nyt heräsin nälkäisenä. Aika ajoin maha kurni jopa keskellä yötä! Syömään en kuitenkaan noussut; kaksi- ja kolmivuorotyöläisiä (ja viinanhuuruisia viikonloppuöitä) lukuun ottamatta kukaan täysjärkinen ei käy jääkaapilla kello 4.

Toinen selkeä muutos tapahtui unirytmissäni. Aloin herätä poikkeuksetta aamuyöstä, enkä saanut enää unta. Järkevä unirytmi luhistui kirjaimellisesti yhdessä yössä, minkä jälkeen 7–8 tunnin yöunet olivat enää pelkkää utopiaa. Luonnollisesti lyhyet yöunet johtivat vetämättömyyteen. Olin innoton, epämotivoitunut ja saamaton. En tuntenut oloani ollenkaan omakseni. Yhtenä päivänä iski niin valtava väsymys Emmerdalen aikaan (paska sarja btw), että koko loppuilta meni sohvalla maaten. Normaalisti pystyisin tällaiseen suoritukseen ainoastaan 40 asteen kuumeessa.

Muutokset nälässä ja unirytmissä olivat toki selkeitä eroja normiin, mutta silti selitettävissä muullakin kuin raskaudella. Mutta se kohtuyhteys. (Kömpelö ja semiäitelä sana, mutten keksi parempaakaan.) En siis ole koskaan ollut tietoinen kohtuni olemassaolosta. Tiedän kyllä, että moisen omistan, mutta jos joku sanoisi, että se minulta puuttuu, en olisi erityisen yllättynyt: Monille menkat ovat kuukausittainen riesa, jolloin suorituskyky kärsii, turvottaa ja särkee. Minä? Tulppa kyytiin ja salille vetämään rautaa naama irvessä.

Tämänkertainen kierto oli kuitenkin erilainen. Alavatsaa jomotti, oli paineen tuntua, kramppasi. Kohtuko se siellä? Ensin ajattelin, että tämä(kin) olisi lumetta, mutta hyvin nopeasti tämä uusi yhteys muuttui ajoittaisesta päivittäiseksi. Huomasin muutoksen salillakin: hip thrustatessa olin tuskallisen tietoinen 90 kilosta alavatsallani – se siitä perjantai-illan glute pumpista.

Yhtenä yönä yhteys tuntui toden teolla: Alavatsaan alkoi sattua niin maan perkeleesti. Hitto, mitä teen jos tämä tästä yhtään pahemmaksi yltyy. Makasin kyljelläni ja keskityin hengittelyyn. Nenän kautta ilmat vatsaan saakka, pitkä uloshengitys suun kautta. Muutamassa minuutissa helpotti. Mörkö ei herännyt.

Aamulämpöäni en tajunnut lähteä mittaamaan heti kiertoni alusta, minkä lisäksi käytössäni oli taviskuumemittari. Siispä hieno tutkimukseni aamulämmön muutoksista kierron eri vaiheissa oli aika reikäinen. Aukoista huolimatta jonkinlaisen käsityksen keskiarvostani sain ja vajaa kaksi viikkoa arvioidusta ovulaatiosta huomasin aamulämmön tippuneen 0,2 astetta. Samana päivänä kohtu otti yhteyttä menkkakipunen kaltaisella jomotuksella. Tämä saattoi merkata kiinnittymisdippiä (kehonlämmön keskiarvon hetkellistä tippumista hedelmöittyneen munasolun kiinnittyessä kohtuun, eng. implantation dip), mutta yhtä lailla tämä saattoi olla myös pelkkä mittausvirhe.

Milloin alkoi oikeasti jännittää?

Kun kuukautisten alkamispäivä tuli – ja se meni.