第10話 Lihava plussa

Helsingissä 20. kesäkuuta 2022

Perjantai. Hormonaalisen ehkäisyn jälkeiset kiertoni olivat olleet pituudeltaan 31 ja 28 päivää. Nyt oli the kierroksen 28. päivä, eikä kuukautisia näkynyt eikä kuulunut. Olin kuitenkin päättänyt, että raskaustestin tekisin vasta, kun kuukautiset ovat varmasti myöhässä. Vaikka edellinen kierto oli ollut 28 päivää, tämä kierto voisi olla pidempi. 29 päivää? 30? 31? Malttaisin maanantaihin. Ja viikonloppu menisi kyllä nopeasti, Mörkö tsemppasi. Mutta raskaustesti käytäisiin kyllä ostamassa jo etukäteen..!

Lauantai tuli, sunnuntaikin meni. Elämäni jännittävin aamuliru odotti – kuukautiseni alkavat aina ja poikkeuksetta heti aamulla.

Nothing. Nyt oli pakko saada kuppi kunnon kahvia.

Makuuhuoneesta esiinkömpivälle Mörölle en jakanut tilanneraporttia. Tälle jännitykselle en halunnut yleisöä, jotkut asiat pitää saada kokea ihan yksin.

Pitkän kahvin jälkeen siirryin hienovaraisesti takaisin vessaan testini kanssa. Kotitoimistosta kuului naputusta ja klikkauksia, Mörkö oli työn touhussa.

Olimme ostaneet Clearblue Easy to read -testin: edullinen, selkeä tulos, 99 prosentin tarkkuus siitä päivästä, kun kuukautisten pitäisi alkaa. Revin paketin auki hampaillani ja luin ohjeet huolella. Tuloksia pitäisi malttaa odottaa kaksi minuuttia. Minä en malttanut.

Lihava plussa.

On se. Ihan oikeasti. Kädet tärisivät vesihanan alla. Miten kertoisin asian Mörölle? Jotkut pyytävät tulevaa isää katsomaan uuniin, jossa on pullia. (How very creative.) Toiset antavat positiivisen testitikun lahjapaketissa, mukaan vauvatossut ja Maailman paras isä -paita. Yök. Menin työhuoneen ovelle.

– Mä tein sen nyt, sanoin testi kädessäni. Olin jotenkin vaivautunut; pinnalle pyrki joku iso tunne ja minä en tykännyt muiden seurassa tunteilla.

Mörkö nousi työtuolilta ja tuli luokseni. – No?

Kysymys tuli ulos jotenkin epävarmana. Pelokkaana. Ehkä Mörköä jännitti, mitä osaisi sanoa, jos emme olisikaan raskaana. En tiedä, arvailen vain.

Näytin hänelle sinisen plussamme.

Halasimme pitkään. Tätä ollaan suunniteltu ja tulevaisuuden kuvia kahdestaan maalattu jo pieni ikuisuus. Ei ollut tarvetta sanoa mitään.

KAMERA! Tulosikkunan plussa on ensimmäinen konkreettinen asia lapsestamme tässä kurjassa maailmassa. Ei enää pelkkiä ajatuksia ja mielikuvia, nyt meillä oli pikseleitä! Keskeytin Mörön työt uudestaan: tarvitsin hänen kättään rekvisiitaksi. Tällaiset lavastetut kuvat eivät ole Mörön kuppi teetä, mutta hän tietää, että visuaaliset muistot ovat minulle tärkeitä.

Clearblue-kuvia keskenäni valikoidessa pohdin, olisiko minun pitänyt plussan nähdessäni tuntea jotenkin… enemmän. Elokuvissa tyypit aina haukkoo henkeään. Lyyhistyy lattialle. Itkee silmät päästään. Oikea tunteiden ylitulva.

Minä en tulvinut oikein mihinkään.

Olin kyllä raskaana, se oli 99-prosenttisen varmaa. MUTTA. Ainakin 15 prosenttia kaikista raskauksista päättyy keskenmenoon (Tiitinen 2021). Ja vaikka keskenmenolta vältyttäisiin, lähtisikö alkio kehittymään normaalisti T1-diabeteksestani huolimatta? Millaisia uutisia varhaisraskauden yhdistelmäseulonta toisi? Entä rakenneultra? Ja sitten on vielä istukan vajaatoimintaa, on napanuorakomplikaatioita, on kohturepeämää… On niin monenlaista. Nyt & se hetki, kun lapsemme vetäisi ensimmäisen kerran ilmaa keuhkoihinsa…. noiden kahden väliin mahtuu vaikka ja mitä.

Katsotaan. Sillä ajatuksella on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tiitinen, A. (2021). Keskenmeno. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00138.